perjantai 10. elokuuta 2012

Kuinka asuinalueen status saadaan maanrakooon

Mikä on kuusijalkainen, ruma, sininen ja sijaitsee naapurin takapihalla? No perkeleen trampoliini! Sopivasti sijoitettuna niin, että varmasti näkyy olohuoneen ikkunasta. Meidän olohuoneen ikkunasta, ei naapurin. Kuka sellaista saatanan rumaa hökötystä viitsisikään katsella. Jos edes sen kusipäiset kakarat viitsisivät hyppiä sillä, mutta lähinnä tuntuu trampoliinin olevan lelujen säilytyspaikkana. Ja näitä ihan helvetin rumia hökötyksiä on joka puolella. Samoin kuin niitä kirjavia, muovisia halpisleluja, joita saa vapaavalinnasta, honkkarista ja tarjoustalosta. Ja todennäköisesti ne lelut on hujanhajan pitkin pihoja. Miksei Jämerä-kivitalojen pihoilla näe tätä hirvittävää "no-meidän-mikko-kun-tykkää-jättää-lelut-vähän-minne-sattuu" kaaosta? Yleensä asuinalueet missä nämä trampoliinit tuntuvat erityisesti viihtyvän on rakennettu 80-luvulla, ja ovat pikkasen rempallaan. Etupihalla on parkissa KIA tai Nissan. Se typerä cross-over maasturi, vai mikä se nyt on? No, sitten kun talvi tulee, ei sitä trampoliinia viitsitä edes purkaa, vaan annetaan sen luhistua lumen alle. Ja siinä se sitten nököttää seuraavan kesän. Eikä sillä tietenkään edelleenkään hypitä, ei tietenkään kun se on saatana rikki. No, kun naapuri lähtee anoppilaan, polttoleikkaan sen rungon paskaksi.

torstai 3. maaliskuuta 2011

Kuittikauppaa

Nyt tarvittaisiin tehokkuuskonsulttia kauppojen kassoille, oli sitten kyseessä ihan lähikauppa tai pitkäripainen. Jonotusprosessi voi olla fyysisestikin vaativa kun takana kiukkuinen tuhahteleva eläkeläismummo tönii ostoskärryllään kantapäille, en tiedä pelkääkö tuo ryppyinen mini-ihminen että lauantaimakkara pilantuu ennekuin hän pääsee sitä maksamaan vai onko tämä vain brutaali mielenilmaisu siitä ettei jonotus koske eläkeläisiä. Toki se tuntuisi olevan ihmeellinen syy sillä hehän ovat jonottamisen mestareita, ajatellaanpa vaikka ruotsin tai tallinnan risteilyitä. Jono on muodostettu ovelle jo tuntia ennen saapumista laituriin. No, kun ostokset ovat vihdoinkin päätyneet viivakoodin lukijan läpi pakkauspuolelle ja on maksettu, niin sitten alkaakin tuo kuittirumba. Myyjä kysyy haluanko kuitin, ojentelee sitä edestakaisin, sanoo voivansa heittää sen pois, ojentaa taas, on heittävinään pois, ojentaa...ei jumalauta! Anna nyt se kuitti, kiitos.

torstai 24. helmikuuta 2011

Veteen piirretty viiva

Onhan se selvä mitä veteen piirrettyllä viivalla tarkoitetaan mutta kun nämä viivat on maalattu valkoisella siihen asfalttiin! Ja sille on oikein annettu nimikin-parkkiruutu! Ja jotta tämän parkkiruudun löytäminen olisi mahdollisemman helppoa on sen eteen laitettu sellainen vihreä tolppa jossa on asunnon numero, helppoa eikö totta? No ei jumalauta ole ainakaan naapurille eikä sen kavereille. Aavistuksen meinaan jurppii kun tulet töistä ostoskassien kanssa ja ajattelet mielessäsi että onpa kiva kun on oma ruutu johon sen auton voi kivasti laittaa, olihan se kallis paikka kun se siihen asunnon hintaan sisältyy mutta elämässä pitää olla vähän luksusta, niin eikös siinä saatana kökötä joku ruosteinen romu! Siinä minun paikalla, josta maksetaan asuntolainan muodossa korkoa aika sievoinen summa pankille vuosittain. Niin siinä on sellainen kasa ruosteista rautaa ja halkeillutta muovia ja kumia että ohkulkijat varmaan miettii että kyllä toisilla menee huonosti kun tuollaisella 80-luvun Cherryllä pitää ajaa. Niin  sen lisäksi että joudun autoni parkkeeraamaan kadun varrelle, kävelemään pidemmän matkan kotiovelle niin joudun lisäksi häpeämään jonkun toisen autoa!  Tai entistä autoa. Nykyistä Transformers-ihmettä, kun se Cherry tai Micra on muuttunut autosta katiskaksi. Ja jos on käynyt sellainen ihme että naapuri tai sen kaverit ovat löytäneet kartan avulla sen oman ruutunsa niin sitten se katiska on parkeerattu aivan vinksalleen tai ihan reunaan kiinni. Jotta tuho olisi täydellistä niin ennen kuin noustaan autosta haalitaan kaikki rojut siitä pelkääjän paikalta syliin ja potkaistaan ovi vauhdilla auki jotta se varmasti lyö siihen meidän autoon sen  lommon kylkeen. Perkele.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Onko se oikeasti niin vaikeata?

Miten se voi olla niin vaikeaa sulkea se saamarin sähkötolpan luukku parkkipaikalla? Taloyhtiön säännöissä sanotaan selvästi että tolpan luukku tulee olla suljettuna kun sitä ei käytetä. Ei olisi nimittäin mikään ihme jos naapuriyhtiössä asuva ulkomaalainen tuli jatkoroikan kanssa ottamaan sähköä samovaariinsa tai vielä pahempaa-kebabgrilliinsä, kun autopaikka on tyhjänä. Sitten ihmetellään miten alue alkaa olla ulkomaalaisten suosiossa. Kai sinne kaikki muuttaa kun sähkö on ilmaista ja sitten otetaan pukeutumiseen mallia naapurista niin saadaan sitä paikallisväriä.  Se onkin sitten hauskaa kun naapuriyhtiössä kaikki alkavat olla entisiä ulkomaalaisia ja pukeutuvat miten sattuu kun meilläkin nähtävästi saa pukeutua. Yritä siinä sitten saada kämppä myytyä kun asunnonvälittäjää ja katsojia hemmotellaan värien kirjolla ja hajujen sinfonialla kun joka asunnossa tuoksuu jasmiiniriisi ja kardemumma. Pitäisi varmaan muuttaa kun vielä ehtii.